Eevan ensimmäinen Jukola

Ensimmäisen käytännön kosketuksen Nokin (NOT-OK PKS SK:n) epäsuunnistusjoukkueeseen sain syksyllä 2013 kun Pori Energian markkinointi sai kutsun suunnittelijoiden toimistoon. Matalassa toimistossa odotti joukko täriseviä miehiä, joilla oli selvästi jotain tarpeita. Suhteellisen tuntemattomasta laumasta tunsin yhden ja tiesin ehkä kaksi ulkonäöltä.

Parrakas nuori mies (tunnen hänet nyt nimellä Topi) alkoi ääni väristen kertoa joukon yhteisestä asiasta: pojat olivat saaneet kasaan henkilökunnastamme suunnistusjoukkueen, joka halusi osallistua Jukolan viestiin. Tavoitteet olivat utopistisen korkealla, tarkoitus oli kuulemma (muun muassa) päästä valtakunnalliseen televisiolähetykseen! Minua nauratti sisäisesti mutta nyökyttelin pojille rauhallisesti ja tein kaikkeni pitääkseni hysteerisen purskahduksen aisoissa ja naamani vakavana.

Mutta nämä herrasmiehet olivat selvästi tosissaan, sen näki tärinän lisäksi monestakin asiasta eikä vähiten siitä, että joukkueella oli jo hyvin edennyt some-valloitus käynnissä. Pitkän tovin jälkeen päätin päästää pojat piinasta. Eihän näin empatiaa tihkuvalla markkinoinnin huippuammattilaisella ole muuta vaihtoehtoa kuin suostua tähän hartaudella tehtyyn ehdotukseen peliasujen sponsoroinnista. Loppu onkin kaikille tätäkin kirjoitusta lukeville selvää. (Olipas luojan lykky etten ainakaan ääneen nauranut poikien suunnitelmalle valtakunnallisesta medianäkyvyydestä. Viuuh.)

Aivan überhienoa on ollut seurata huikeaa kehitystänne eritoten psyykeen puolella, joka on kaikkea muuta kuin heikentynyt blogissannekin veikein sanankääntein raportoiduista harjoitustakapakeista huolimatta. Oli myös kunnia osallistua kanssanne Jukolan viestitapahtumaan Kuopiossa, matka oli kaikin puolin markkinoinninkin näkökulmasta onnistunut. Ryppyjä aiheutti ainoastaan nauraminen, jota sain jonkin verran (!) harrastaa reissun aikana huumorin kyllästämässä joukossanne.

Kiitos upeasta kokemuksesta ja ehdottomasti Paimiossa olen teitä kannustamassa jos ja kun sinne päädytte. Nöyrin anteeksipyyntöni siitä, että en oikeasti uskonut valtakunnalliseen mediavalloitukseen. Rankaisen itseäni tästä täydellisestä virhearviosta osallistumalla Ulvilan Uran sprinttisuunnistukseen.

Eeva, bussiemäntä